maanantai 1. kesäkuuta 2015

#9 106,6


Heipparallaa jälleen!
Keäsloma alkoi ja sitä myöten myös kesätyöt! Tänään hipsin kahdeksitoista töihin jossa istuskelin ja ihmettelin jonkin aikaa. Toki aamulla ehdin jo vähän kuuntelemaan työkavereitani radiosta. KYLLÄ! RADIOSTA!
Olen siis kesän töissä paikallisella radiokanavalla. Radio Autereen ensimmäinen virallinen lähetys pääsi ilmoille tänäaauna kello kahdeksan. Studiossa juontajat Taru ja Tommi keskustelivat aamun ajan rikollisuudesta.
Radiokanava toimii alustavasti kolmen kuukauden ajan ja kuuluu Mäntän läheisyydessä taajuudella 106,6 sekä maailmanlaajuisesti nettiradiosta osoitteessa www.radioautere.fi

Niin. Kesäloma.
Lomaa on mennyt muutama päivä ja jo nyt on ikävä takaisin paskikselle! On ikävä Turkua ja kavereita. Ja tavallaan ehkä kouluakin. Nyt sanon jotain mitä en ikinä uskonut sanovani! Tykkään koulusta. Koulu pitää kiireisenä, koulussa on kaverit ja paskiksessa opiskelu on mielenkiintoista. Vuoden aikana ehdin monta kertaa valittamaan että koulu on tylsää ja haluan lomalle. Nyt kun se loma on, alkaa tajuamaan miten paljon siitä koulusta piti.
Tuntuu kun olisi tippunut tyhjän päälle kun ei joka päivä tarvitse mennä kouluun. Onhan mulla tässä nyt tietysti koko kesä töitä, mutta ei se hirveästi helpota ainakaan alussa, kun ei tiedä mitä tekee, mihin aikaan ja minne menee seuraavana päivänä. Tosi paljon säätämistä koko radiotouhu näin alussa kun kukaan ei oikein tiedä mitä tapahtuu ja milloin.
On myös outoa asua kotona. Mun koko arkirytmi on muuttunut. Oon tottunut siihen että teen samoja asioita samassa paikassa viikosta toiseen, ja nyt kaikki on toisin. Monista asioista minun ei tarvitse enään itse huolehtia ja joitain asioita joutuu tekemään eri tavalla. Esimerkiksi ei tarvii enään miettiä että mitä ostaa kaupasta ja paljonko on rahaa tilillä. Tiedän että tilillä on 2,80€ ja se tuskin tulee siitä muuttumaan kesän aikana. Ei myöskään tarvitse miettiä mitä syö viikonloppuna ja milloin menee kauppaan.
Koko kesässä kaikkein kauheinta on olla erossa parhaasta kaverista! Oona lähti opistolta muutamaa tuntia ennen mua, ja siinä meni ehkä 10 minuuttia ennenkuin tuli jo kauhea ikävä. Toivon mukaan pääsen näkemään Oonaa parin viikon päästä, mutta ei sekään ole vielä varmaa.
Päätettiin Oonan kanssa ottaa vikasta viikosta kaikki irti ja vietettiin normaalia enemmän aikaa yhdessä. Istuttiin iltaisin juomassa kahvia, tehtiin lettuja ja syötiin ulkona jäätelöä.

Kuva, jonka Julia (@karkkipussikuski) julkaisi

Kuva, jonka Julia (@karkkipussikuski) julkaisi

Kuva, jonka Julia (@karkkipussikuski) julkaisi

Oltiin keskiviikkona luokan ja yrittäjyyden opettajan kanssa rantasaunalla grillaamassa ja viettämässä aikaa.Olihan se ihan kivaa, mutta ittellä oli silloin sen verran huono päivä ettei siitä ihan kunnolla päässyt nauttimaan. Olin silloin myös pyörän selässä ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun aloitin koulun Jämsässä! Pysyin vielä pystyssäkin vaikka aika tuskaa se oli.

Kuva, jonka Julia (@karkkipussikuski) julkaisi

Nautin myös lämpimistä oistä viimeisellä viikolla. Ei ne nyt oikesti ihan kauhean lämpöisiä öitä ollut, mutta sellain että pärjäsi topin ja todella ohuen takin kanssa. Istuskelin ikkunani takana katolla, lenkkeilin ja vain istuskelin ulkona. Yöt oli ihanan rauhallisia kun viimeisetkin golfarit alkoi yhdentoista maissa raahatua koteihinsa.

Kuva, jonka Julia (@karkkipussikuski) julkaisi


Kuva, jonka Julia (@karkkipussikuski) julkaisi

Perjantaina oli siis päättärit joissa Mas12 valmistui. En ihan hirveen hyvin sieltä ketään tuntenut, mutta oli sielä muutama ihminen jonka kanssa oli pari kertaa tullut vietettyä jonkin verran aikaa.
Silti ehkä vähän haikee ja outo olo kun ajattelee ettei niistä suurinta osaa näe enään, ja vaikka näkisikin niin ei koulussa. Toivon että Mas15 oppilaat on kivoja! Olis myös kiva jos kaikki niistä ei ois ysiysejä (no offence ysiysit mutta silti). Joudutaan mahdollisesti Oonan kanssa asustelemaan samassa rakennuksessa niiden kanssa, joten ois tosi kiva jos ne ois kiva porukka.

Ei mulla kai muuta tällä erää. Tuli taas semisiti repaleinen postaus oho.



Loppuun viä biisi jota huudatin öisin ulkona. Ihanan rauhallinen ja hurjan ihanat vaikkakin surulliset sanat.

NIIN ! Jos ette vielä huomanneet, niin yläpalkkiin on ilmestynyt uusi sivu! Sieltä kliksimällä pääsee mun valokuvaus portfolioon jonne lisäilen kuvia sitä mukaa kun teemaan sopivaa materiaalia tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti